Hyvinvointi | Jooga ja vuorovaikutus

Teksti on julkaistu Joogalehdessä 1/2021. Juttuun pääset tästä (sivut 4-6).

Jooga ja vuorovaikutus

Joogan kaksi näkökulmaa vuorovaikutukseen ovat väkivallaton kommunikaatio ja puheen itsekuri. Kuinka viestimme toisillemme niin töissä kuin vapaalla, miten hoidamme ihmissuhteitamme ja millainen sävy on sisäisessä puheessamme? Tämä kirjoitus pohjautuu Joogafestareilla keväällä 2020 pidettyyn Aino-Mari Kiianmiehen “Jooga ja vuorovaikutus” -puheenvuoroon.

Pelikenttänä elämä

Kuinka ammentaa joogasta iloa, harmoniaa ja seesteisyyttä alati, ei vain joogaharjoitusten aikana? Millaisena joogan opit näyttäytyvät jokapäiväisessä elämässämme ja hehkuvat meistä ympäristöömme? Vuoden alussa on luontevaa pysähtyä pohtimaan, kuinka jooga elää meissä joka päivä ja hetki, myös maton ulkopuolella.

Oma kiinnostukseni joogaan alkoi viritä noin 15 vuotta sitten, kun olin vapaaehtoistyössä Berliinissä, opiskelin buddhalaista filosofiaa Cambridgen kesäyliopistossa ja päädyin useita kertoja Intiaan. Polkuni joogaan syntyi kaipuusta ja uteliaisuudesta oppia elämästä ja oppia elämään. Tämä kaipuu on johdattanut minua tarkastelemaan ja kokemaan joogaa kokonaisvaltaisesti. Jooga on minulle henkisen kasvun ehtymätön harjoitus, jonka pelikenttänä on koko elämä.

Viime vuosina olen perehtynyt hieman siihen, kuinka kuunnella omia ja toisten tarpeita ja tunteita hiljaisuuden ja puheen takaa: kuinka voisi paremmin ammentaa viisautta, tietoisuutta ja arvostusta puheeseen, jokapäiväiseen kieleen, kielenkäyttöön ja kanssakäymiseen toisten ihmisten kanssa. 

Vuorovaikutusta voi tarkastella esimerkiksi Patanjalin joogasutran näkökulmista väkivallattomuus (ahimsa) ja totuudellisuus (satya). Bhagavad Gita (17.15) sisältää ajatuksen puheen itsekurista: "Totuudenmukainen, miellyttävä puhe, joka ei häiritse ketään ja on hyödyksi, samoin kuin pyhien tekstien lukeminen, on sanallista askeesia.”

Tässä kirjoituksessa rajaan aiheen käsittelyn väkivallattomaan vuorovaikutukseen psykologian tohtori Marshall B. Rosenbergin kehittämän NVC-systeemin kautta. NVC (Nonviolent Communication) -prosessi antaa käytännönläheiset raamit sille, miten jooga voi näyttäytyä verbaalisessa viestinnässä. Mallin ajatuksena on rehellinen kommunikaatio, jossa pyrkimyksenä on molempien osapuolten tarpeiden huomiointi. Vaikka mallia on sovellettu erityisesti rauhantyössä ja konfliktien ratkaisussa, se on oiva väline kaikessa kommunikaatiossa ja kaikissa ihmissuhteissa.

Tutustutaan seuraavaksi tarkemmin Rosenbergin väkivallattoman vuorovaikutuksen menetelmään ja sen neljään askeleeseen.

Väkivallattoman vuorovaikutuksen neljä askelta

Väkivallattoman vuorovaikutuksen ydin on myötäelävää antamista ja vastaanottamista, tietoista ilmaisemista ja kuuntelemista, yhteyden luomista ja vuorovaikutusta, joka perustuu sydämestä antamiseen. NVC-malli auttaa meitä keskittymään omiin ja toistemme havaintoihin, tunteisiin ja tarpeisiin, mikä edistää kunnioitusta, empatiaa ja syvällistä kuuntelemista. Näiden asioiden huomioiminen auttaa meitä esimerkiksi vähentämään puolustautumiseen, vetäytymiseen ja hyökkäämiseen liittyviä mallejamme tilanteissa, joissa meitä tuomitaan ja arvostellaan.

1. Havainnot

Havainnoinnissa on keskeistä havaita, mitä tilanteessa oikeasti tapahtuu. Havainto ilmaistaan ilman minkäänlaista arvostelua, vertailua, arviointia, mielipidettä tai tuomitsemista. Krishnamurtin mukaan ”havaitseminen ilman arviointia on ihmisälykkyyden korkein muoto”.

NVC-mallissa pyritään tiedostamaan havainnon ja tulkinnan välinen ero. Kun liitämme havaintoon tulkintoja, toiset todennäköisesti kuulevat herkästi arvostelua ja vastustavat sitä, mitä sanomme.

2. Tunteet

Miltä meistä tuntuu, kun havaitsemme teon? Tämä vaihe haastaa meitä tarkkailemaan, mitä meissä tapahtuu tunteiden tasolla, ja kertomaan tunteistamme. Voimme ilmaista esimerkiksi tuntevamme iloa, innostusta, pelkoa, ärtymystä, avuttomuutta tai levollisuutta. Kun kehitämme itsellemme sanastoa, joka auttaa meitä kertomaan paremmin tunteistamme, voimme luoda helpommin yhteyden toisiin ihmisiin.

Toisen ihmisen sanat voivat herättää tunteemme, mutta eivät voi olla sen syy; tunteet aiheutuvat siitä, miten valitsemme ja päätämme ottaa vastaan toisten sanat ja teot sekä mitkä ovat senhetkiset tarpeemme. Voimme ottaa kielteisiä viestejä vastaan neljällä tavalla: itseämme syyttämällä, toisia syyttämällä, aistimalla omien tunteita ja tarpeita tai aistimalla toisten tunteita ja tarpeita.

3. Tarpeet

Kun olemme kertoneet tunteistamme, ilmaisemme, mitä nämä tunteet kertovat tarpeistamme, jotka joko täyttyvät tai eivät täyty. Mikäli emme itse arvosta tarpeitamme, harvoin myöskään toiset niitä arvostavat. 

Opimme vähitellen tunnistamaan oman ja toisen käyttäytymisen takana olevia tarpeita paremmin ja paremmin. Inhimillisiä perustarpeita ovat Rosenbergin mukaan muun muassa: autonomia, eheys, fyysinen hyvinvointi, keskinäiseen riippuvuuteen liittyvät tarpeet ja henkinen yhteisyys.

4. Pyynnöt

Pyynnöllä tarkoitetaan selkeästi ja myönteisesti ilmaistua pyyntöä siitä, mitä haluamme toiselta ihmiseltä pohjautuen tunteisiimme ja tarpeisiimme. Toinen ihminen voi vastata pyyntöön joko myöntävästi tai kieltävästi pohjautuen heidän omiin tunteisiinsa ja tarpeisiinsa. 

Pyynnöt, joista puuttuu puhujan tunne ja tarve, saattavat kuulostaa vaatimuksilta, joihin alistutaan tai joita vastustetaan. Tavoitteena on rehellisyyteen perustuva suhde, joka täyttää jokaisen tarpeet ja joka pohjautuu aitoihin pyyntöihin eikä naamioituihin vaatimuksiin.

Kolme ensimmäistä askelta kommunikaatiossa tyttärelleni voisivat olla esimerkiksi seuraavat: ”Eteisen lattialla näyttää olevan toppavaatteesi. Minua ärsyttää, sillä haluaisin, että kotimme eteisessä olisi parempi järjestys.” Tässä esimerkissä pyyntö voisi olla seuraava: ”Voisitko nostaa toppavaatteesi naulakkoon?”

Vuorovaikutuksessa toinen puoli koostuu neljän askeleen tietojen vastaanottamisessa muilta. Kun huomaamme, mitä toinen havaitsee, tuntee ja tarvitsee, voimme saada selville ja kuulla heidän pyyntönsä. Vähitellen syntyy myötätuntoisten viestien virta: mitä minä havaitsen, tunnen, tarvitsen ja pyydän; mitä sinä havaitset, tunnet, tarvitset ja pyydät rikastuttaaksesi sinun elämääsi.

Ota vastuu vuorovaikutuksestasi

Myötäelävä ja rakentava vuorovaikutus tarkoittaa sellaista kasvotusten tai virtuaalisesti tapahtuvaa kommunikaatiota, johon liittyy hyväksyntä sekä arvostuksen ja kiitollisuuden tunne. Toisen sanomisia kuunnellaan ja ne huomioidaan, vaikka itse olisi eri mieltä asioista. 

Toisten arvosteleminen liittyy omien toteutumattomien tarpeiden vieraantuneisiin ilmaisuihin. Moralisoiva arvostelu, vertailu, vastuun kieltäminen omista tunteistamme, ajatuksistamme ja teoistamme, halujemme ilmaiseminen vaatimuksina ja ”kuka ansaitsee mitä” -ajattelu ovat vuorovaikutustapoja, jotka vieraannuttavat meitä elämästä.

Kun seuraavan kerran olet neuvottelutilanteessa, palvelemassa asiakasta, ohjaamassa tai johtamassa, keskustelemassa perheesi tai läheistesi kanssa, ota vastuu omasta vuorovaikutuksestasi. Oletko tilanteessa läsnä, huomioitko ja kuuletko omat ja toisten tunteet ja tarpeet? Esitätkö selkeitä pyyntöjä vaatimatta, ilman syyllisyyttä tai syyllistämistä? Kun ilmaisemme itseämme selkeästi, autamme samalla myös toista rakentavaan, väkivallattomaan vuorovaikutukseen.

Lähteet: Marshall B. Rosenberg: Nonviolent Communication & Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus, useat eri painokset.

Kirjoittaja opiskelee SJL-jooganopettajakoulutuksessa, tekee väitöstutkimusta tulevaisuuden johtajuudesta ja valmentaa johtamisen aiheista. Hän on mm. koulutettu hieroja, estenomi, Somatic Stretching -ohjaaja, rentoutus- ja meditaatio-ohjaaja, työhyvinvointivalmentaja ja jooganohjaaja (Hatha, YIN, Slow RYT200).